Mitä hittoa nyt taas Kira

Heti välittömästi, kun lentokoneessa ylitettiin Suomen raja niin…

 

Lennettiin Lontooseen ja tavattiin Gabi ja Ola. Gabi on Jukan kaveri, alunperin Kanadasta ja Ola on Gabin sulhanen – Ruotsista… 6-1 !! Gabi vei meidät Lontoon kuulemma kuumimpaan mestaan: Meat Liquoriin. Jono ylettyi arkipäivänä kadulle asti, viikonloppuna kuulemma kadun yli.

 

 

Ei oikein ollut uskottavaa. Kaikki suomalaiset todennäköisesti tietää mistä leffasta on kyse. Ruotsalaiset ja kanukit eivät olleet kuulleetkaan.

Tämä perustuu tositapahtumiin. Joku täti meni Ruotsissa lääkäriin kipeän kurkkunsa takia. Miulla oli flunssa ja ilmoitin siitä noin. Sitten piti toki selittää, että kurkku on sekä throat että cucumber in Finnish.

Gabi osaa kaikki tärkeimmät lauseet suomeksi että ruotsiksi.

 

Lontoossa oltiin yksi yö ja kuten kuvasta näkyy, se oli ihan ripulihotelli. Hotel Sophia. En voi suositella. Aamiaishuoneessa hakatun oloinen burkhanainen tuijottaa pöytää ja viiksi-intialainen piti kurissa ja nuhteessa asiakkaista lähtien kaikki. Aamiainen oli leipä ja kahvi taikka tee. Mehua kannussa, toivottavasti en saanu hepatiittia siitä. Huoneeseen kuului kaikki Paddingtonin aseman kuulutukset ja nukkua sai n. 4h ehkä ja nekin pätkittäin. Huoneessa oli röökattu vaikka oli savuton huone. Ja hyvä on, tuo kuva on liioiteltu, ei se ihan noin ripuli ollut. Mutta surkea kuitenkin.

 

Mentiin junalla Walesiin, Cardiffiin. Paddingtonin asemalla piti tehdä perinteiset ja kuvata itsensä karhuherra Paddingtonin kanssa. En tajua mikä tuossa nallessa miuta vetoaa tuolla, koska en ole saanut siitä piirretystä mitään irti ja kirjoja en ole lukenut koskaan. Silti aina ihan liekeissä, että Paddington Paddington!

Junassa olin varma, että nyt mie kuolen. Sain nukutuksi vähän ja olo parani. Silti tuntui, että kuume nousee ja nyt droppeja ja kaikkea! Otin Paddingtonin asemalta olevasta apteekista särkylääkkeitä ja nenäsumutteita mukaan ja ostin vettä. En kuollut, mutta joku päätti hypätä junan eteen kesken reissun. Kuski sai tarpeekseen ja hävisi, työntekijät etsivät häntä joka paikasta?! Päästiin jatkamaan matkaa toisella junalla ja tuli n. 30 minuutin viivästys. Suomen rautateillä on lehdet tiellä ja kukaan ei liiku mihinkään. Englannissa revitään ruumis irti kiskoilta ja eikun menoksi taas.

Saavuttiin Cardiffiin. Hotellin aula oli jännä, elävä tuli ja 24h palvelu. Piti hifistellä ja juoda (pahaa/halpaa) punaviiniä. Punaviinin ystävänä tuntui pahalta juoda halpaa huonoa viiniä paksuista halvoista laseista :D Lollololl. Noh, helvetin tärkeät pääkohdat: Cardiffissa oltiin 3 yötä ja vietettiin hotellissa nimeltä Sleeperz. Erinomainen sijainti, ihan aseman lähellä, hyvä hinta-laatusuhde, siistiä, hienoa, mukava henkilökunta, mukava sänky ja suihku. Todella hyvä oli nukkua, ei mitään kuulutuksia ja liikenteen ääntä kuulunut. Loistava, menisin uudestaankin. Big Sleep kesältä oli pettymys, muka desinghotelli ja kaikki oli vanhaa, kulunutta ja likaista, äänet kuuluivat sisälle.

Cardiffissa on kiva shoppailla, rakastan niitä pieniä ahtaita kujia, sisäpihoja, uutta ja vanhaa,… Ei mystisen ihanaa kuin Edinburghin vanhassa kaupungissa, mutta oma viehätys tässä on. Tämä oli nyt kolmas kerta Cardiffissa ja taas löytyi uutta katseltavaa. Aikaisemmin hehkuttamani Jazzbaari olikin ihan huoltoaseman oloinen, ei yhtään hämyinen tai edes pubimainen. Jäi käymättä.

 

Käytiin toisena päivänä Mint & Mustardissa. Tripadvisor ja Michelinopas on tätä paikkaa suositellut. Ei ole tähteä saanut, mutta on mainittu oppaassa joka on jo suuri kunnia. Todella hyvää intialaista ruokaa. Olen syönyt vain pikaruokaa tai perinteistä kotiruokaa ja täytyy sanoa ettei se ole miun sydäntä vienyt millään tavalla. Tämä oli ihan uusi kokemus ja suosittelen! Otettiin maistelumenu ja teki tiukkaa 11 ruokalajia. Jesus ristus.

Ei oikeesti saatu välillä mitään selvää. Ne pehmeät deet ja beet eivät ole karrikoituja.

 

Satuttiin Halloweeniksi sinne ja toki siellä näky jos jonkinlaista kulkijaa ja zombia. Melkein kaikissa pubeissa oli tupa täynnä ja paljon naamiaissakkia.

Kiinni jäi, saatana.

 

Yksi mainittavan arvoinen paikka on 0° eli Zero Degrees. Yläkerrasta saa hyvää ruokaa ja alakerrassa on panimon ympärille rakennettu pubi. Omaa olutta panevat, yhtenä erikoisuutena Mango-olut. Sieltä saa maistella pieniä määriä joka hanasta tahtoessaan, ilman että tarvitsee ostaa edes half pinttiä. Kesällä Jukka kertoi Nøgnesta yhdelle omistajalle, joka otti nimen heti ylös ja kiinnostui.

 

Siinä oli nyt siis ne Helvetin Tärkeät Pääkohdat* tältä reissulta. Muuta mitä tapahtui oli Irish Stew, tutkimusmatkailu ja uusien paikkojen löytö, Cardiff Castle, pizzaa Zero Degreesissä, Sainsburyn ihania valkosuklaakeksejä ja mikä ihaninta, ei ainoatakaan nistiä koska talvi! Olutta kului ja rakkautta oli.

Mentiin Cardiffista junalla takaisin Paddingtoniin ja lähdettiin Gatwickin asemalta lentäen Suomeen. Lennot olivat n. 120e henkilöltä edestakaisin. Juna Lontoo-Cardiff 11,50£ ja Caridff-Lontoo hieman kalliimpi, jotain 35£. 11,50 saatiin koska tilattiin ajoissa ja otettiin aamuaika. Liput tilattiin täältä. Koodi ylös ja otettiin liput paikan päällä automaatista, tarvitsee luottokortin. Ei ylimääräisiä maksuja ja helppoa kuin mikä.

Lisätään pari oikeaa valokuvaa mukaan. Laatu vähän heikkeni koska noita piti pienentää ja no en minä tiijä. Minä tiijä kameroista ja mistään mittään.

Meat Liquorin sisustusta. Aika hipsteriä.

 

Maisemia linnasta.

Linnan sisältä.

 

Koirapatsas jolla on ritarin kypärä päässä ja lohikäärme selässä.

 

Linna ja linnoitus.

Jouduin häpeäpaaluun. HÄPESIN!

 

 

 

 

 

 

 

 

*Helvetin Tärkeät Pääkohdat on saanut vanhassa blogissa alkunsa, jossa en jaksanut piirtää koko iltaa ja piirsin epämääräisiä tapahtumia ja kuvia. Lause jäi elämään.