Mitä hittoa nyt taas Kira

Käytiin Italiassa, Milanossa yksi yö ja Bolognassa 3. Si si. Tässä HTPK.

Myöhemmin ehkä lisää. Jos jaksan. Todennäköisesti en.

Neuvostomummojen kyttäyskeikka. Ei saa seisoa noin lähellä meidän paskasti restauroituja tauluja.

Lähettiin äkkiä takaisin Wieniin.

”Liha leikataan baarissa lämpimässä? EI KÄY!”

Lentokenttäbussissa:

Hyppäsi muuten väkisin bussissa olevan puomin yli, joka erottelee matkustajat kuskista ja survoi itsensä etuovesta, kun kulku tapahtui takaovista. Vaikea arvata kuka istui koneessa ekana.

 

Mentiin G3-ostoskeskukseen ja oli husky siellä

Jennin englanti se ei vaan kelpaa noille itävaltalaisille

Haettiin pussiviiniä ja mentiin kylille

Patsaslesboja.

Jennille tuli koukkunokka ja nököhampaat.

 

Loppuun vielä Wienin ryssät ja Jennin hajoaminen.

 

Jennin englanti ei kelpaa saksalaisille ja itävaltalaisille

Olemme sentään Wienin ryssiä. Jukka pahastutti tarjoilijan tuntemattomasta syystä ja odoteltiin sitten 15 minuuttia yhtä kaljaa. Mut ei sen välii, meil on aikaa, meil on rahaa!

Mentiin Le Cieliin illalla syömään. Fiini paikka, pianisti, sommelier ja kaikki.

 

 

Lähdettiin kaveriporukalla Tallinnaan. Ens piti lähteä iso lössi, sit kukaan ei suostunu ja jäljelle jäi alkuperäinen kokoonpano eli mie, Jukka, Karo ja Jenni. No sit paria päivää ennen reissua päätti kuitenkin lähteä mukaan Miika ja Sami, jotka toi mukaan jonku tytön.

Saatiin Jukan kanssa hyvät junaliput Helsinkiin ni voitettiin rahaa menemällä päivää aikaisemmin ja ottamalla hotsku. Otettiin Hotelli Finnistä (höhhöhhö) huone ja siellä oli mauton suihkuverho jota Jukka vihas sydämensä kyllyydestä.

 

Käytiin Stone’sissa syömässä ja eipä ollu kummosta ja köyhdyttiin yli 50 euroa siitä sonnasta. Jukan TA-tunnus on MokkaJ jos joku haluaa käydä tsekkaamassa.

 

Tavattiin seuraavana aamuna Turun tyypit Helsingissä ja mentiin yhdessä tuumin satamaan. Satamassa ootteli loppulössi. Tässä havainnollistava kuva kun marssitaan läpi lipputarkistuksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taxfreessä hirveet suunnitelmat tulomatkalle et mitä kaikkea hamstrataan ja otetaan aivan kiihkoissaan. Totuus oli, että tulomatkalla ei kukaan jaksanu oikein mennä mihinkään, kunhan maattiin sohvilla.

Taxfreessa Jennille tuli joku ukko selittämään miten paska iPhone on.

Sit mentiin laivan baariin ja sieltä jotain hirveän hajuista shottia Jukka tarjosi Jennille

Kun päästiin Tallinnaan, käveltiin Vanhaankaupunkiin. Siellä tuuli ja kylmäsi luihin ja ytimiin.

Samilta unohtu tussausvaiheessa tukka ja se näyttää ihan sikiöltä.

Hotellissa myö ydinporukka laittauduttiin ja lähettiin Dominiciin syömään. Hotellin respassa tässä

 

Dominicista lähdettiin kikkailemaan pubeihin. Aloiteltiin Dr!nk-pubista jossa vedettiin hyviä bissejä (ja siidereitä).

Marssittiin etsimään irkkupubia ja törmättiin valaistuun ristiin aukiolla.

Jukka demonstroi tuota innostunutta tyyliään seuraavana päivänä ja sylki taas vahingossa Karon päälle. Puukotus tekee miehen iloiseksi.

Tuli iltapalanälkä ja mentiin Karja Kelderiin. Tiskillä yllättäen puhuttiin suomea ja Jenni meni ihan sekaisin ja sai omituisen aksentin.

Oli muute hyviä körviä ja kyöriä.

Ahmittiin.

Sit kadonneet lampaat löysi meidät ja liittyi seuraan. Seuraava vitsi oli niin paska, että se nauratti kaikkia niin paljon, et äänet meni falsetiksi. Käytiin tupakalla ja tultiin takaisin tiskin kautta ni ne nauro sitä vieläkin. Telespooppikapula.

Mie, Jenni, Karo ja Miika mentiin ulos tupakalle. Joku äijä kysy tupakkaa eestiksi, Miika sano njet, eestin-venäläiset sitten venäjäksi että aa, hän puhuikin poruski.

Elekielestä ja joistain sanoista päätellen meille sanottiin ”vitun suomalaiset, soutakaa takaisin sinne Suomeen”. Saatiin melkein mylly käyntiin vaikka myö oltiin ihan kiltisti! Elämäni ensimmäinen rasistinen kokemus :—————-D

Mentiin Karja Kelderistä yökerhoon.

Juotiin shotteja ja päihdyttiin. Päätettiin, että mennään aamulla aamupalalle HETI SEISKALTA! Jenni vielä sanoi, että soittakaa sitten jos ette jaksa lähteä, me kyllä ainakin noustaan 6:45! No, ne oli laittanu herätyskellon päin vittuja soimaan joten Jukka soitti huoneen puhelimella Jennin ja Karon huoneeseen seiskalta.

Jenni sit heti ensitöikseen rupes soittelee kaikki huoneet läpi.

 

 

 

Aamupalalla oli saatanan lystiä. Karo söi ja söi ja myö juotiin vaan nesteitä ja voitiin huonosti.

 

Pienten torkkujen jälkeen valmistauduttiin ja lähdettiin kikkailemaan Vanhaankaupunkiin. Käytiin kahvilassa jossai sisäpihalla ja miun piti piirtää maailman suloisin ja suurisilmäisin tyttö mutta en onnistunu ni hermostuin ja en piirtäny siitä sitten mitään.

Etsittiin Kalev’n suklaatehdas (eli Jalin suklaatehdas niinku Jukka asian ilmaisee) ja Karo sekosi siellä.

 

Se osti oikeesti jenkkikassin täyteen suklaata. Tän jälkeen käytiin lounaalla ja sitten mentiin laivaan. Oli hauskaa, seuraavaksi samalla ryhmällä Budapest.

Tein lyikkärillä nopeasti koska olen laiska. Hirvittävän rumaa jälkeä. Milloha alkaisin ottamaa tän harrastukseni tosissaan? En koskaan.

Miulla on Mighty Wings soittoäänenä.

Tuo asento on nimeltään Klonkkuasento tai Lohdutusasento. Krapulassa se on Lohdutusasento.

Olen toisinaan kissa.

 

Heti välittömästi, kun lentokoneessa ylitettiin Suomen raja niin…

 

Lennettiin Lontooseen ja tavattiin Gabi ja Ola. Gabi on Jukan kaveri, alunperin Kanadasta ja Ola on Gabin sulhanen – Ruotsista… 6-1 !! Gabi vei meidät Lontoon kuulemma kuumimpaan mestaan: Meat Liquoriin. Jono ylettyi arkipäivänä kadulle asti, viikonloppuna kuulemma kadun yli.

 

 

Ei oikein ollut uskottavaa. Kaikki suomalaiset todennäköisesti tietää mistä leffasta on kyse. Ruotsalaiset ja kanukit eivät olleet kuulleetkaan.

Tämä perustuu tositapahtumiin. Joku täti meni Ruotsissa lääkäriin kipeän kurkkunsa takia. Miulla oli flunssa ja ilmoitin siitä noin. Sitten piti toki selittää, että kurkku on sekä throat että cucumber in Finnish.

Gabi osaa kaikki tärkeimmät lauseet suomeksi että ruotsiksi.

 

Lontoossa oltiin yksi yö ja kuten kuvasta näkyy, se oli ihan ripulihotelli. Hotel Sophia. En voi suositella. Aamiaishuoneessa hakatun oloinen burkhanainen tuijottaa pöytää ja viiksi-intialainen piti kurissa ja nuhteessa asiakkaista lähtien kaikki. Aamiainen oli leipä ja kahvi taikka tee. Mehua kannussa, toivottavasti en saanu hepatiittia siitä. Huoneeseen kuului kaikki Paddingtonin aseman kuulutukset ja nukkua sai n. 4h ehkä ja nekin pätkittäin. Huoneessa oli röökattu vaikka oli savuton huone. Ja hyvä on, tuo kuva on liioiteltu, ei se ihan noin ripuli ollut. Mutta surkea kuitenkin.

 

Mentiin junalla Walesiin, Cardiffiin. Paddingtonin asemalla piti tehdä perinteiset ja kuvata itsensä karhuherra Paddingtonin kanssa. En tajua mikä tuossa nallessa miuta vetoaa tuolla, koska en ole saanut siitä piirretystä mitään irti ja kirjoja en ole lukenut koskaan. Silti aina ihan liekeissä, että Paddington Paddington!

Junassa olin varma, että nyt mie kuolen. Sain nukutuksi vähän ja olo parani. Silti tuntui, että kuume nousee ja nyt droppeja ja kaikkea! Otin Paddingtonin asemalta olevasta apteekista särkylääkkeitä ja nenäsumutteita mukaan ja ostin vettä. En kuollut, mutta joku päätti hypätä junan eteen kesken reissun. Kuski sai tarpeekseen ja hävisi, työntekijät etsivät häntä joka paikasta?! Päästiin jatkamaan matkaa toisella junalla ja tuli n. 30 minuutin viivästys. Suomen rautateillä on lehdet tiellä ja kukaan ei liiku mihinkään. Englannissa revitään ruumis irti kiskoilta ja eikun menoksi taas.

Saavuttiin Cardiffiin. Hotellin aula oli jännä, elävä tuli ja 24h palvelu. Piti hifistellä ja juoda (pahaa/halpaa) punaviiniä. Punaviinin ystävänä tuntui pahalta juoda halpaa huonoa viiniä paksuista halvoista laseista :D Lollololl. Noh, helvetin tärkeät pääkohdat: Cardiffissa oltiin 3 yötä ja vietettiin hotellissa nimeltä Sleeperz. Erinomainen sijainti, ihan aseman lähellä, hyvä hinta-laatusuhde, siistiä, hienoa, mukava henkilökunta, mukava sänky ja suihku. Todella hyvä oli nukkua, ei mitään kuulutuksia ja liikenteen ääntä kuulunut. Loistava, menisin uudestaankin. Big Sleep kesältä oli pettymys, muka desinghotelli ja kaikki oli vanhaa, kulunutta ja likaista, äänet kuuluivat sisälle.

Cardiffissa on kiva shoppailla, rakastan niitä pieniä ahtaita kujia, sisäpihoja, uutta ja vanhaa,… Ei mystisen ihanaa kuin Edinburghin vanhassa kaupungissa, mutta oma viehätys tässä on. Tämä oli nyt kolmas kerta Cardiffissa ja taas löytyi uutta katseltavaa. Aikaisemmin hehkuttamani Jazzbaari olikin ihan huoltoaseman oloinen, ei yhtään hämyinen tai edes pubimainen. Jäi käymättä.

 

Käytiin toisena päivänä Mint & Mustardissa. Tripadvisor ja Michelinopas on tätä paikkaa suositellut. Ei ole tähteä saanut, mutta on mainittu oppaassa joka on jo suuri kunnia. Todella hyvää intialaista ruokaa. Olen syönyt vain pikaruokaa tai perinteistä kotiruokaa ja täytyy sanoa ettei se ole miun sydäntä vienyt millään tavalla. Tämä oli ihan uusi kokemus ja suosittelen! Otettiin maistelumenu ja teki tiukkaa 11 ruokalajia. Jesus ristus.

Ei oikeesti saatu välillä mitään selvää. Ne pehmeät deet ja beet eivät ole karrikoituja.

 

Satuttiin Halloweeniksi sinne ja toki siellä näky jos jonkinlaista kulkijaa ja zombia. Melkein kaikissa pubeissa oli tupa täynnä ja paljon naamiaissakkia.

Kiinni jäi, saatana.

 

Yksi mainittavan arvoinen paikka on 0° eli Zero Degrees. Yläkerrasta saa hyvää ruokaa ja alakerrassa on panimon ympärille rakennettu pubi. Omaa olutta panevat, yhtenä erikoisuutena Mango-olut. Sieltä saa maistella pieniä määriä joka hanasta tahtoessaan, ilman että tarvitsee ostaa edes half pinttiä. Kesällä Jukka kertoi Nøgnesta yhdelle omistajalle, joka otti nimen heti ylös ja kiinnostui.

 

Siinä oli nyt siis ne Helvetin Tärkeät Pääkohdat* tältä reissulta. Muuta mitä tapahtui oli Irish Stew, tutkimusmatkailu ja uusien paikkojen löytö, Cardiff Castle, pizzaa Zero Degreesissä, Sainsburyn ihania valkosuklaakeksejä ja mikä ihaninta, ei ainoatakaan nistiä koska talvi! Olutta kului ja rakkautta oli.

Mentiin Cardiffista junalla takaisin Paddingtoniin ja lähdettiin Gatwickin asemalta lentäen Suomeen. Lennot olivat n. 120e henkilöltä edestakaisin. Juna Lontoo-Cardiff 11,50£ ja Caridff-Lontoo hieman kalliimpi, jotain 35£. 11,50 saatiin koska tilattiin ajoissa ja otettiin aamuaika. Liput tilattiin täältä. Koodi ylös ja otettiin liput paikan päällä automaatista, tarvitsee luottokortin. Ei ylimääräisiä maksuja ja helppoa kuin mikä.

Lisätään pari oikeaa valokuvaa mukaan. Laatu vähän heikkeni koska noita piti pienentää ja no en minä tiijä. Minä tiijä kameroista ja mistään mittään.

Meat Liquorin sisustusta. Aika hipsteriä.

 

Maisemia linnasta.

Linnan sisältä.

 

Koirapatsas jolla on ritarin kypärä päässä ja lohikäärme selässä.

 

Linna ja linnoitus.

Jouduin häpeäpaaluun. HÄPESIN!

 

 

 

 

 

 

 

 

*Helvetin Tärkeät Pääkohdat on saanut vanhassa blogissa alkunsa, jossa en jaksanut piirtää koko iltaa ja piirsin epämääräisiä tapahtumia ja kuvia. Lause jäi elämään.

Tehtiin road trip touko-kesäkuussa 2012 ja suunnattiin Walesiin ja Skotlantiin. Tämä oli toinen kerta Iso-Britanniassa ja sain tästä matkablogin aikaiseksi jopa ja loppuun asti.

31.5 laskeuduimme Edinburghin lentokentälle ja vuokrasimme pienen Vauxhallin. Alkuperäinen lento oli aamulento, mutta lentoa muutettiin iltalennoksi. Onneksi ei oltu tilattu hotellia valmiiksi ja nyt piti etsiä läheltä Edinburghia jokin hyvä, halpa hotelli, jossa voisimme nukkua yhden yön ja jatkaa sitten matkaa. Vaikeuksia tuotti löytää 24h respa, koska kone laskeutui 22 jälkeen paikallista aikaa. Stirlingistä löytyi Premier Inn ja ajoimme sinne.

Jukka sai paikallisen jalkapallohuligaanin kimppuunsa, kun haki alakerran baarista meille juotavaa huoneeseen. Puoliakaan sen jutuistaan ei voinut tajuta ja välillä se oli laulamassa ja välillä lyömässä Jukkaa. Hotellin henkilökunta sai tyypin onneksi lopulta pois ja Jukka pääsi rauhassa hissiin.

 

Aamulla 1.6 otimme Vauxhallin alle ja lähdimme kohti matkasuunnitelman ensimmäistä etappia, Obania. Ajomatkaa oli parisen tuntia ja kuskina maailman paras Jukka ♥

Piirtelin asioita joita näin. Muuta en oikein nähnyt.

Kumpikaan ei ole nähnyt  mustapäistä lammasta Skotlantireissuista huolimatta, joten otimme missioksi bongata sellaisen. Bongaus sai päätöksen Perthissä 1.6 kello 11:15

Sitten vuorien ja lampaiden lisäksi näkyi välillä vettä

Saavuttiin Obaniin ja mie huomasin saaneeni flunssan. Se orasteli jo Suomessa, mutta taistelin sitä vastaan. Lopulta oli pakko myöntää olevansa kipeä. Kuumetta ei ollut, eikä flunssa ollut paha. Tankkasin särkylääkettä ja allergialääkettä kuin karkkia ja selvisin tosi vähällä. Obanissa oli kaikista huonoin olo.

Yritettiin etsiä matkaoppaan suosittelema hostelli. Hostelli oli täynnä ja kymmenistä ja kymmenistä B&B-paikoista oli yritettävä löytää joku, jossa oli tilaa. Löytyi, nakattiin tavarat sinne ja lähdettiin kiertelemään kaupunkia. Mentiin Obanin tislaamoon.

Jukka oli ihan ♥ ___ ♥

Sain oman lasin. Ostin pienen pullon Obanin 14-vuotiasta viskiä.

 

Keräsin Obanin rannalta simpukankuoria

Syötiin pubissa matkan ensimmäiset Haggikset!

Meidän B&B-paikka oli kallis ja ihan ok. Hintaa yhdeltä yöltä kahdelta henkilöltä yli 50£. Paikan pitäjä oli skottinainen, joka nauroi hermostuneesti jokaisen lauseen tai sanan jälkeen.

(Hän sanoi myös ’aye’)

 

2.6 puolalaisten tarjoileman aamupalan jälkeen nokka kohti Fort Augustusta. Mieki vähän ajoin, oli jännää. Liian jännää. Matkalla oli…

Ihan oikeita punkkarilehmiä!

Saavuttiin hengissä Fort Augustukseen. Hyvin, hyvin pieni ja tuulinen kaupunki, jonka läpi meni kanava Loch Nessiin. Yövyttiin Stravaigers Lodgessa.

Omituinen pubi löytyi. Ovikellolla sisään ja nimet piti laittaa vihkoon. Paikallinen Luotibaari siis.

WC oli pilkkopimeä, ei valokatkaisijaa missään. Nice.

Meikä vessassa siinä.

Käytiin ostamassa piknikmättöä. Omituisia nuo brittiläiset ruokatavarat…

Löydettiin ohdakepensaikosta polku joka johti piknikpöytien ohi joelle ja sillanromulle. Syötiin piknikkiä yhdellä niistä pöydistä sitten.

Ei oikein maistunut banaanimaito ja whatnow.

Jatkettiin kävelyä ja löydettiin paikka, jossa sai katsella maatilan eläimiä kahdella punnalla. Vuohi juoksi miun luokse ja nuoli miuta :3

Olin onnesta niin soikeena, että Jukka otti miusta monta kuvaa missä näytän ihan kehitys-Kiralta ilmeineni koska vuohi.

Mentiin takaisin ”keskustaan” ja käppäiltiin kanavan vierustaa. Kanootit meloi meidän ohi ja moikkailtiin niille.

Käveltiin lodgeen päin ennen ”iltarientoja” ja matkalla kivimuurin takana pupu välkähtää. Ihan pieni pupun pentu. Saatiin joku kohtaus. Välihuomautus: Jukka on metsästäjä, joten ihme, että sain senkin lässyttämään jäniksen poikaselle. Pakko tykätä tosta pojasta aika paljon. ”Pup” jäi myös elämään. Sen jälkeen kaikki liikehdintä tai joku söpö juttu oli ”pup”.

Lopulta piti etsiä kuuluisa ”hengenpelastuspubi”. Jukka on kerran pelastanut sairaanhoitajataidoillaan jonkun papan hengen 2009. Tunnisti oireet ja tiesi mitä tehdä. Pubia on siitä lähtien kutsuttu hengenpelastuspubiksi. Ei mitään muistikuvaa sen oikeasta nimestä :D

Pubissa oli naamiaisporukkaa, jotka kaikki halusivat bilettää just meidän kanssa.

Toinen Batman istui vähän kauempana yksin.

Hän oli niin symppis näky ja osoittautuikin sellaiseksi. Tosi kivan oloinen tyyppi. Hajosin tohon näkyyn tosin niin pahasti, että Batman alkoi itsekin nauraa miun ilmeille ja kohoteltiin toisillemme tuoppeja. ”No one knows what it’s like, to be the Batman, to be the sad man”

 

3.6 aamulla herätessä oli tosi paha flunssainen olo

Meni ohi kahvilla. Oli tosi hirveä homeen haju koko kosteankylmässä huoneessa. Ängettiin nukkumaan kerrossängyssä samaan alle 100cm patjalle. Rakkaus antaa tilaa!

Aamupalahuoneessa oli itsepalvelu ja 6 jälkeen aamulla siellä oli joku ukko katselemassa jo telkkaria.

Kissa! :3 Se oli paikan oma kissa ja se tuli mielellään paijattavaksi. Ihme eläintäyteinen reissu.

 

Lähdettiin matkaan mitä pikimmiten, koska ajomatka oli 10h. Lopulta saavuttiin Pohjois-Walesiin. Honey, I’m home ♥

Gepsi-Tomppa johdatti meitä tosin harhaan n. 50km Englannin puolta Walesin ohi, kunnes tajuttiin. Ja eikun auto ympäri ja nokka kohti Llanfairia.

Jukka käski piirtää kui hän ajo kapeita vuoristoteitä joten tässä:

Älkää välittäkö noista miun lyikkärimuistiinpanoista, en jaksanut muokata kuvista noita pois.

Llanfairista ei meinannut millään löytää yösijaa

Viimeisen ruudun ukkeli ohjasi meidät kaupungin pubin luokse, josta voisi hyvällä säkällä löytyä jotain. Ja sieltähän löytyi. Vihoviimeinen huone hintaan £49,95

 

4.6 käytiin ennen lähtöä Llanfairin turistimekassa, matkamyymälässä kuuluisan juna-aseman vieressä. Pakollinen turistikuva tähän väliin

Ostin kymrin sanakirjan ja sain aspergerkohtauksen

Tähän väliin ylistyssanoja Jukalle, joka oli/on maailman paras ja ajoi suurimman osan lähes koko matkan. Se vasemmanpuoleinen liikenne ei ollut helppo. Ei mitään ongelmaa liikennesäännöt ja kaistat ja muut. Mutta jotenkin se oli niin hankalaa hahmottaa niitä reunoja. Kolkkasin melkein lenkkeilijän peilillä :I Jep jep. Jukallakin oli hankalaa, silti hää ajo. On se hieno tyyppi.

Matkan aikana piipahdettiin Penderynissä ja vierailtiin tislaamokaupassa. Aika sympaattinen pieni kaupunki. Semmonen lähiömäinen. Ei tuntunut ihan omalta kuitenkaan.

Jukka osti…

Välihuomautus tähän väliin: Koirat Skotlannin ja Walesin pienissä kaupungeissa ja kylissä on tosi onnellisen oloisia, vaikka eivät työkoiria olisikaan.

 

Kukaan ei potki tai heitä myrkkymakkaroita. Kukaan ei myöskään astu koiranpaskaan..

Koirat elävät osana yhteiskuntaa, ovat irrallaan ja ovat tervetulleita useimpiin pubeihin, hotelleihin. Stirlingin hotellissakin aulassa juoksenteli papan paimenkoira irrallaan. Ei se ihmisten luo mennyt häsläämään. Mutta jos se jostain tyypistä vähän kiinnostui, se kävi kokeilemassa ja nuuhkimassa ja eräskin tuntematon mies katsomatta koiraa sen kummemmin nosti vain käden sen niskalle ja rapsutteli, samalla kun jatkoi juttua seuralaisensa kanssa. Koira sai tarpeekseen ja lähti etsimään isäntää. Kukaan ei ollut koirasta varsinaisesti kiinnostunut, mutta ei myöskään ärsyyntynyt.

Saavuttiin Cardiffiin päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Koto löyty ♥

Suunnistaja-Pesonen johtaa harhaan.

Yövyttiin Millennium Lodgessa. £40 kaksi henkilöä yksi yö. Ihan ok-huone, mutta hostelli oli tosi ruppana.

Rappusia sinne piti kiivetä n. miljoona. Ne oli jyrkät. Ens oltiin et no mitä ne nyt valittaa ettei ole hissiä. Sitten käveltiin ne portaat.

 

5.6

Meillä oli varaus valmiina Big Sleep -hotelliin, johon vaihdettiin heti kun check in oli mahdollista. Autopaikkoja oli rajoitetusti, mutta onnistuttiin aikaisina lintuina sellainen saamaan. Hinta oli 6£ per vuorokausi. Jätettiin roinat sinne ja mentiin katsomaan Castell Coch linnaa pienen ajomatkan päähän Cardiffin keskustasta!

(nii, en alkanu piirtääns)

Se oli kiva linna ja siellä oli söpö teehuone. Mentiin takaisin Cardiffin keskustaan ja shoppailtiin laihoin tuloksin. Ei löytynyt mitään kivaa. Paitsi nistejä.

Aina sama tarina nisteiltä. Kolme eri nistiä kertoi saman jännän tarinan. Aika paskoja kavereita Walesin nisteillä hei.

Ei autettu.

 

6.6 Mentiin etsimään Cardiff Bay ja satama-alue. Bussimatkan mittainen matka mukamas, mut hyvin jakso kävellä n. 15 minuuttia. Siellä oli joku kulttuuritalo, jossa käytiin pyörimässä.

Satamassa oli pieniä putiikkeja niin ku vaikka Polka Dots. Koluttavaa riitti, mut ostettavaa ei.

Keskustasta ostin sitten turistikamaa. Oli pakko. Se on jo niin junttia että se on jo hipsteriä. Ostin..

Juksu osti kans pätsin ja silitti sen illalla kaasunaamarilaukkuunsa

Illalla iski yhtäkkiä nälkä ja mentiin syömään Irkkumättöä (oh noes…). Oli myös aika metsästää hyvä stout. Ei löytynyt, ainoa lussun Guinnesin lisäksi oli Yardissa juomani Brainsin panimon ’dark’ stout.

Cardiffin vakiopaikkoja on Starbucksissa aamiainen ja kahvi ja iltapäivätee the Planissa. Se on listattu Britannian 50 parhaan kahvilan joukkoon. Kotipubi on the Yard. Siellä päivä,- ilta,- ja muutenvaanoluet. Toki muitakin pubeja aina kokeiltiin ja tykättiin.

 

7.6 Starbucksin aamukahvien jälkeen matkalle kohti Gretna Greeniä, josta otettiin hotelli etukäteen netin kautta Cardiffissa. Ettei jäädä tyhjän päälle!

Oho. Se olikin kuin Las Vegas ilman kasinoita ja neonvaloja. Naimisiin pystyi menemään noin vain ”joka toisessa” talossa ja pubissa. Häitä juhlittiin myös meidän Gretna Hall hotellissa.

Käytiin läskeilemässä Carlislessa Englannin puolella. Kaikki oli Gretnassa jo kiinni, joten hätäratkaisun paikka; mäkkäri.

Juotiin hotellin pubissa oluet ja se oli täynnä lapsia?! Kello 22. Vuoden vanhempi -palkintoja jaossa.

 

8.6 Pyörähdettiin Gretna läpi ja käytiin mm. Blacksmith -shopissa. Ostin tuliaisiksi ainakin pikkupulloja viskiä ja miniminipulloja. Siis maailman pienin viskipullo on sellainen sentin mittainen. Haha. Sit hyllystä löytyi…

No sitä piti ostaa sitten. Porukoille. Voisin tehdä itekin, mutta en oo jaksanu tilata lampaan sisäelimiä teurastamoilta.

Lähdettiin ajomatkalle ja saavuttiin Edinburghiin ja palautettiin auto vuokraamoon takaisin. Mentiin lentokenttäbussilla keskustaan, hintana 3,50£ per lärsä.

Ai miten hienon bussin piirsit.

 

Edinburghin hostelli oli Richmond Place Apartments. Huoneet on pieniä studioasuntoja. Hauskan mallinen, tavallaan 3 kerrosta. Oma keittiö alhaalla, ylhäällä parvimallinen nukkumapaikka. Ovesta tultaessa käytävä ja vessa ns. keskitasanteella. Tosi siisti ja kiva paikka! Moderni, eli suihku toimi niin hyvin kuin se Britanniassa voi toimia.

Edinburghissa piti jännätä Legioonalaistaudin puolesta, joka puhkesi kaksi päivää ennen saapumistamme, vei 40 ihmistä sairaalaan ja tappoi yhden. Okei. Lähdettyämme Walesista siellä tuli tulvat. Aikaisemmalla Brittireissulla Lontoossa oli mellakat ja Jukan ensimmäisellä Skotlantireissulla riehui sikainfluenssa. Mitähän nyt tämän kuun lopulla tapahtuu, kun ollaan menossa Walesiin taas. Wait for it, waaaaiit for it…

Jukka vei miut Whisky Experiencelle, jossa istuttiin vaunussa niin kuin kummitusjunassa. Charmikas viiksekäs kummitusheijastus selosti miten viskiä tehdään. Se oli kyllä hauskaa!

Illalla tehtiin Royal Milella pubikierros ja Canon’s Gaitissa paukattiin kihloihin.

Sormuksia ei ollut, se oli ihan rakkaudentäyteinen extemporepäätös. Romanttista, jossain Skotlannissa kihloihin :3

Pubissa oli eeppinen banjomies, jonka kanssa Jukka meni rouheesti chattailemaan ja toivomaan biisejä. Mie en uskaltanut puhua kenellekään sen enempää ku on pakko, koska oon persepurilainen. By the way, kaikilla pubisoittajilla on joku kaveri joka osaa soittaa ja laulaa Hamish Imlachin Codliver oil and the orange juicen. Kukaan ei koskaan itse osaa. ”Oh, I wish my friend was here, he knows how to play it!” http://www.youtube.com/watch?v=mXZk8oqYQJE

Sitten piti vääntää vitsiä (joka ei meinannut vanhentua)

Ei mitään shampanjaa. Karjala-lippis päähän vaan.

Ostin aiemmin pienen vaniljasikarin josta tuli ”kihlajaissikari”. Jukkakin halus osallistua vaikkei ole tupakkamiehiä alkuunkaan.

 

9.6 Mentiin linnaan. Ei jouduttu, vaan mentiin. Edinburghin linnaan. Viime reissun 3h jonotus ei napannut niin nyt mentiin että molskis. Hinta oli ryöstösumma 16£ henkilöltä. Koluttavaa riitti, mutta esim. Stirlingin linna viime vuodelta tuntui ”paremmalta”. (Ja halvemmalta).

Ollaa sillee suht aggressiivisia lomailijoita.

Linnareissun jälkeen syötiin meksikolaisessa lounas.

Mentiin Princess Streetille etsimään kihlasormuksia, mutku ei siellä ole tapana ostaa kuin yks. Suomessa on ihan eri systeemi, joten kaikki wedding ringsit oli 200-2000£, miehille ei oikein mitään ja mikään ei ollut tarpeeks simppeli tai sit oli liian simppeli. Joten sormukset jäivät Skotlantiin ja hankittiin Suomesta Kalevalan ’Koristeaihe Uskelan Ketohaasta’ -sormukset.

Sää oli vaihteleva

Käytiin Starbucksissa ja Jukka sai taas uuden nimen. Viime vuonna sukunimi vääntyi Monomen, eli mounou men.

Ja tulos oli yllättävä:

Sulhaseni Yubkka Monomen

Illemmalla tehtiin (Jukka teki) pastaa mein studiossa. Olin ahkera ja hyödyllinen

No ihan hyvin ois voinu pylly pudota :I

Skoolattiin kihlaukselle tädin käskystä paikallista aikaa kello 21 ja täti skoolasi mukana Ruotsissa samaan aikaan. Tää on aina perinne, kun jotain juhlitaan eri puolilla maailmaa.

 

Tällä kertaa kuohuviinin kanssa. Ei olutlärvejä.

 

10.6 Oltiin jo Suomessa yhtäkkiä :( Sitten piti lähteä autolla Helsingistä Lappeenrantaan…

Piti vähän hahmotella missä voin ajaa.

 

Kiitos seurasta, sellainen oli matkamme pähkinänkuoressa!

Laitetaan loppuun vielä ihkusöpökuva. Pussaillaan Gretna Greenillä.