Mitä hittoa nyt taas Kira

Tehtiin kesän alussa reissu Länsi-Eurooppaan, mie, Jukka, Tume ja Sami. Reitti kulki Brysselistä Luxemburgiin josta Ranskaan ja Pariisin ohi Ranskan länsirannikkoa pitkin ylöspäin Belgiaan, Bruggeen ja siitä takaisin Brysseliin. Pääpointtina oli Normandian rannikot ja siellä tukikohta Bayeux. Muutoin menimme vähän fiiliksen mukaan, yleiskuva oli hallussa mutta joka päivä suunnitelmat saattoivat vähän muuttua. Saksassa vaihdettiin konetta ja takana oli valvottu yö koneen aikaisen lähdön takia. Lähdimme Lappeenrannasta Helsinkiin ajamaan noin kahden aikaan yöllä. Brysselistä olimme etukäteen varanneet vuokra-auton.

Tämä päivitys on oikeastaan vähän asioiden luettelua, pieniä yksityiskohtia ja hassuja sattumuksia piirretyn muodossa ja muutamia oikeita kuvia. En osannut sarjismuotoon saada esimerkiksi Normandian rannikon fiiliksiä joten saatte nyt matkablogin matkablogina.

30.5

Ensimmäinen yö vietettiin Wiltzissä, Luxemburgissa. Wiltz oli pieni ja ahdas, ihana kaupunki, jossa Jukalle yritettiin puhua saksaa. Sää oli kuin morsian, eli kylmä, arvaamaton ja vihamielinen. Wiltzissä käytiin seuraavana päivänä olutmuseossa ennen ajomatkaa. Se oli aika turha, mutta meillä oli hauskaa.

 

31.5

Wiltzistä ajettiin Ranskaan, Metziin. Metzistä varattiin hotellihuone etukäteen kännykkää ja kahviloiden ilmaisnettejä hyväksikäyttäen. Metz osoittautui niin kivaksi paikaksi, että päätettiin olla siellä pari yötä. Oikeastaan vaan kikkailtiin puistoja ja paikkoja ympäri ämpäri.

Laulettiin sukisukisukikikakikakikanaminaminami jne aina tämän Mario-musan tahtiin. Seurailtiin sorsien soidinmenoja. Ihan ku Ranskassa ei olis parempaa tekemistä. Nähtiin hieno katedraali ja kakka-Jeesus. (Pulu oli paskonut Jeesuspatsaan ihan valkoiseksi).

Ekana yönä Tume ja Sami vetivät sellaiset kännit, että kännin taso sai uuden termin ”juustonheittelykänni”. Oltiin nukkumassa Jukan kanssa, kun Tume ja Sami toi aamuyöllä automaatista ostettua kakkua hirveän kikatuksen säestyksellä. Molemmat istuivat hiljaa syöden juustoa sänkynsä laidalla kunnes Tume nostalgisella äänellä:

Tuon jälkeen heitti Jukkaa juustolla ja kikatti. Aamulla ei mitään muistikuvaa.

Metzissä oli aivan helkkarin eeppinen pubi. Pubin emäntä oli juoppoversio Aira Samulinista blondilla tukalla. Kuvitelkaa nyt sielunne silmin. Hän puhui käheällä äänellä, käski polttaa sisällä kunhan ei kerrota kellekään, pelasi asiakkaiden kanssa noppaa, piti tissikalenteria seinällä ja vitriinissä Betty Boop-pyhäkköä. Olo oli kuin Kaurismäen leffasta. Aivan helvetin mahtavaa! Baarin nurkassa tyynyillään makasi ja räksytti kaksi pikkukoiraa ja asiakkaat kyselivät meiltä mistä myö ollaan.

Seuraavana päivänä törmättiin vahingossa armeijan sotakoiraesitykseen jossain aukiolla. Katseltiin koiria ja armeijakalustoa, ja sitten mentiin etsimään linnaa. Linna osoittautui raunioiksi eikä siellä ollutkaan Skotlantityyliin mitään nähtävää ja maksavaa kiertelyä, vaikka netti muuta lupasi. Mentiin takaisin ja katedraaliin sisään jossa Tume ja Jukka halusi aiheuttaa pahennusta uuden homolain tultua Ranskassa voimaan. Olisitte nähneet mummojen ilmeet. ”HOMOJA! MINUN KIRKOSSANI!”

Hyvä ettei päälle käynyt. Nautinnollista :3

Katedraali oli sisältä uskomattoman hieno. Hiljaiseksi veti sellainen, että tämä on oikeasti ihmisen kädenjälkeä. Ei sitä korkeutta ja tunnelmaa saanut kameraan mitenkään.

2.6

Päätettiin ottaa välipysähdykseksi Les Mureaux Pariisin jälkeen, ennen Bayeuxia. Nähtiin Eiffeltornin pää isolta tieltä kärpäsen paskan kokoisena, mutta nähtiin! Motarilla nähtiin, kun kuski ajoi vaimo ja lapset kyydissä 130kmh siltapylvästä päin. Jatkettiin suomalaisittain matkaa koska siihen pysähtyi muita. Näyttivät eläviltä koska ei rysähtänyt ihan suoraan kuitenkaan vaan sai just vähän käännettyä autoa.

Pysähdyttiin Verdunissa ja käytiin katsomassa rauhanturvaajien muistomerkki, Jenkkisotilaiden hautausmaa ja sotamuseo.

 

No mitä helvettiä. Meidän eessä oli aivan tohkeissaan oleva italialainen. Lopulta piti hypätä vaunusta pois ja kävellä aina sitä mukaa, kun valot syttyvät. Ei tajuttu, että pitää odotella. Römmittiin sitten pimeässä kännyköiden kanssa ja parka italialainen meidän perässä peloissaan.

Les Mureaux osoittautui ihan paskaksi paikaksi, ainoa yöpaikka joka saatiin järkihintaan oli helvetin rumalla teollisuusalueella. Koko kaupunki kaiken kaikkiaan oli ihan Imatra. Ainoa hieno juttu oli, että syötin joutsenia Seinen varrella. Ja mäkkärissä käytiin jossa myyjä pyysi espanjankielisen äijän miulle tulkiksi. Ei, en puhu espanjaa. Le Big Mac.

3.6

Ajettiin aamusta Bayeuxiin ja tein perinteiset; tulin kipeeksi. Siis sairastin flunssan just ennen matkaa ja olin pari päivää terveenä ja sain uudestaan nuhan reissussa kuitenkin. Suututti niin hitosti. Enkä ole edes mikään hysteerinen käsienpesijä enkä myöskään junassa nuoleskele ikkunalautoja. Yritän olla normaalisti niin kuin muutkin. Oon myös yrittänyt hysteerisesti pestä käsiä ja silti onnistun saamaan aina lenssun.

Käytiin tsekkaamassa kylää, syömässä ja vähän katselemassa paikkoja. Käytiin myös yksi D-Day museo, mutta sitten miun oli pakko palata apteekin kautta hotelliin nukkumaan lenssua pois. Onneksi Bayeux oli se, jossa vietettiin 3 päivää niin ehdin parantua.

 

4.6

Seuraavana päivänä oli jo parempi olo. Käytiin jälleen katselemassa kirkot ja katedraalit, koluttiin kylää edes takaisin ja lähdettiin tutkimaan biitsejä. Ensimmäisenä Longues-sur-Mer, jossa oli vaikuttavia bunkkereita. Tume löysi sieltä vanhan luodin.

Myöhemmin mentiin piknikille Omaha Beachille. Nyt on Normandian siideriä maistettu ja edelleen sanon, että käynyttä omenamehua. Emmätajuu. Silti sitä piti litroittain tuhota.. Illalla mentiin syömään ihan hyvään mestaan. Söin ratatouillea. Niin hyvää että voisi vaikka kuolla.

 

 

5.6

Sami lähti Suomeen joten heitettiin se Caeniin josta otti lennot kotiin. Kolmestaan jatkettiin kikkailua ja pengottiin taas uusia ja uusia sotamuseoita. Käytiin Pointe du Hocissa joka oli biitseistä miun suosikki. Siellä oli jumalattomasti pommien aiheuttamia monttuja pitkin poikin ja rannalla ”pointe du hoc” eli sellainen kallioiden muodostama kärki. Biitseissä oli hauskaa huomata miten jokaisessa oli oma rantapohja. Utah beachilla oli niin hienoa hiekkaa, että se meni kenkien kankaasta läpi! Sitä hiekkaa löytyi vielä matkan päätteeksikin vaikka mistä. Longues-Sur-Mer oli täynnä pyöreitä, sileitä kiviä. Pointe du Hoc näytti soraiselta ja vaikeakulkuiselta.

Otettiin suurimmaksi osaksi hyvin rennosti, eikä suunniteltu mitään etukäteen. Kierreltiin paikkoja ja pysähdyttiin lounaalle tai tehtiin piknik rannalle. Etsittiin museoita, kirkkoja ja muuta nähtävää. Käytiin katsomassa Bayeux’n seinävaate  ja se oli pitkä.

Marketista ostettiin halpoja viinejä ja patonkia melkein päivittäin. Koko reissun ajan joka paikassa soi Daft Punk. Laulettiin sitä kyllä omilla sanoilla.

Iltapäivällä oli Utah Beachin vuoro, mutta käytiin vielä katselemassa menoa biitsien läheisyydessä. Ja olihan siellä menoa. Kylän lapset olivat pukeutuneet vastarintataistelijoiksi ja heiluivat pienten puupyssyjen kanssa pitkin mukulakivikatuja. Larppausmeininki oli vimosen päälle toteutettu tukikohtien muodossa ja porukoilla oli jopa ensiaputeltat.

Utahilla oli laskuvarjonäytös ja jazzit. Hollantilaiset laskuvarjotyypit käyttivät 40-luvun varusteita ja pukuja ja hyppäsivät 40-luvun sotalentsikan kyydistä 40-luvun musiikin soidessa. Aika turistia, mutta kuitenkin siistiä katseltavaa. Paikka oli täynnä larppaajia, ranskalaisia, jenkkejä ja brittejä. Moni ranskalainen oli pukeutunut jenkkisotilaiksi ja pukuihin oli oikeasti käytetty aikaa ja rahaa.

Moni jenkki tuli vanhoilla avojeepeillä paikalle ja olivat viimeistä myöten mahdollisimman autenttisia. Näin ehkä hienoimman ja liikuttavimman näyn mitä tuolla voi nähdä. Vanha vanha veteraani oli tullut paikalle rollan ja asunsa kanssa.

Etsittiin syrjäisempi soppi ja mentiin piknikille taas.

Saatiin seuraksemme koira. Se oli arka, mutta nälkäinen. Sanoin sille, että nyt tarvitsen koiraläheisyyttä ja jos sie saat patongin, mie saan paijata siuta. Koira oli että hyvä on, tehdään vaihtarit. Ja sain silitellä sitä kaulasta vähän. Muutenkin Ranska oli täynnä koiria, ne kulkivat irrallaan pitkin ja poikin, osa oli ehkä kulkukoiria, mutta niitä oli tosi vähän tai ainakin niitä näkyi kaupungeilla hyvin vähän. Liian kiiltävät turkit kulkukoiriksi ehkä.

 

Illalla oli sitten aika palata Longues-Sur-Meriin, jossa oli ilotulitus. Ämyreistä soi jenkkien moraalinnostatuslauluja ja vanhat ranskalaiset uutislähetykset ilotulitteiden paukkuessa voiton kunniaksi. Se oli helvetin hauskaa.

6.6.

Matka kohti Honfleuria! Honfleur oli pieni, ihana, nätti ja kaunis satamakaupunki.

 

Majapaikan etsiminen oli yhtä helvettiä. Paikkaa piti joku papparainen sekä tämän tytär joka ei osannut lähes sanaakaan englantia. Kun Jukka soitti, että missä se on, ei sieltä kukaan osannut vastata ja neuvoa. Pappa oli kuulemma odottelemassa meitä sisäänkäynnin edessä, mutta missään ei ketään näkynyt. Kysyimme paikallisilta eikä kukaan ollut koskaan kuullutkaan ko. paikasta mitään. Olimme tuskaisia ja paikasta lyötiin luuria korvaan koska eivät osanneet auttaa? Pyörittiin katua ympäri ja ympäri ja luettiin jokainen ovi ja nimilaput summereissa. Lopulta joku heiveröinen valkohapsipappa tuli ”are you Yucca” ja löytyihän se helkkarin pappa sitten. Sitten se kävi vielä meille kuittailemaan, että on kaksi tuntia odotellut.

Noh, saatiin avaimet ja studio oli ihan ok. Honfleurissa oli tarkoitus viettää kaksi yötä, joten aikaa kikkailuun ja kaupungin tutkimiseen oli.

Muualla oli ollut 10-15 astetta lämmintä, Honfleurissa pamahti +26 astetta. Etsittiin cocktailbaari ja löytyi. Honfleurissa istuimme kahviloissa, otimme rennosti, syötiin, juotiin, kahviteltiin, lueskeltiin.

 

7.6

Tume kokkasi meille hyvää syötävää . Kyllä tuntuu vähän erilaiselta käydä ostamassa liha lihakauppiaalta, kasvikset tuoreina kasviskauppiaalta, mausteet maustekaupasta, siideri siiderikauppiaalta… Kaikki oli niin helvetin hyvää ja niillä raaka-aineilla sai tosi hyvää ruokaa aikaiseksi yksinkertaisella kaavalla.

Illalla mentiin siiderille (ja sipseille) puistoon, joka löydettiin. Se oli uskomattoman kaunis!

Siellä oli pylväitä, penkkejä, suihkulähteitä, lampi jossa karppeja… Läheisellä areenalla papparaiset pelasivat petankkia. How France is that?

Tuolla minä kirjoitin Jukalle rakkauskirjeen kihlajaisvuosipäivää varten.
Ostin sarjiskaupasta ranskalaisen Asterixin ihan vaan koska emmätiiä.

Jos nurkan takana tulee sarjiskauppa niin voiko sitä ohittaa? No ei voi. Osaan kieltä Speden leffojen tyyliin: osaan puhua mutten ymmärrä mitä sanon. Merssipukuu!

Honfleurissa oli paljon taidekauppoja. Putiikeilla oli omia koiria, oli parfyymikaupan koira, lihakaupan koira, taulukaupan koira,… Jokainen päivysti oven vieressä ja katseli ihmisiä. Välillä joku kipitti lihakauppiaan luokse kerjäämään lihapaloja ja saikin niitä. Honfleurin kadut olivat kapeat, talot kiviset ja kaikki oli ihanaa.

 

8.6

Hyvästeltiin Honfleur ja lähdettiin kohti Belgiaa. Matkalla oli yksi pysähdys St Martin Boulognessa. Oli taas yksi käppä kaupunki :D Hotellihuone oli joo halpa, mutta aika klaustrofobinen. Tume-parka sai yläsängyn ja nukkui melkein naama kiinni katossa. Onneksi vain yksi yö ja onneksi ei lähdetty Honfleurista aamulla, vaan syötiin ja hengailtiin siellä vielä rauhassa. Kihlajaiset vietettiin sisäelinmakkaran kanssa raflassa johon päädyimme, kun netin suosittelema oli ihan täynnä. Kaupungissa oli ikään kuin vanha kaupunki, jossa sitten onneksi vähän helpotti tuo imatraisuus.

9.6

Hähää, Tume sai flunssan. Aamulla heti vain kun mahdollista, niin aamupalan jälkeen matkaan veli hopiat. Teimme lounasstopin Eu’ssa, Seine-Martimessa. Se olikin viehättävä paikka! Kaikki oli kiinni tosin, joten jouduimme syömään lounasta aika käppäisessä italialaisessa. Carbonara oli aika käppäistä, mutta mahan sillä sai täyteen.

 
Ja kas niin saavuimme Bruggeen. Mie en ollut nähnyt edes In Bruges leffaa (asia korjaantui Turussa viimeeksi) joten en tiennyt tuosta kaupungista mitään. Sehän olikin upea ja mahtava kaupunki! ”Ou jee Brugge rules” kuten Jukka asian ilmaisi. Niitä vesiä, rakennuksia, kirkkoja, ostoskatuja…

Täällä kolme yötä, kyllä kelpaa.

Asia joka ahdisti, oli kermavaahto cappuccinossa. Mitä helvettiä belgialaiset?

Nähtiin jotain taidehomojen koteja kanaalien varrella.

 

 

Se ilta menikin kyllä ihan kännäämiseksi. Löydettiin oluttaivaita, joissa juotiin maailman parhaaksi arvosteltua olutta. Munkkien tekemää. Menin vessaan ja huomasin, että koppien yläpuolella on tasanne johon ehkä pääsee halutessaan ja sieltä tuuletuskanaviin. Action-kännit, joten se piti kokeilla. Siellä sitten Bruce Willis -henkeen ryömin tuuletuskanavissa. Join niin paljon, että sain huonon olon ja lähdin kikkailemaan yksin pitkin Bruggea. Menin puistoon istumaan ja tekstailin Jennille ja Marialle. Juttelin patsaille. Pojat soitti, että nyt vaihdetaan pubia ja suunnistin tieni takaisin. Mentiin pitkin poikin Bruggea ja jossain sivukadulla oli baari, johon päätimme mennä. Ehkä elämämme paras päätös. Se oli flaamibaari, jossa oli hiton hyvä bändi soittamassa, tunnelma oli katossa, laulettiin, taputettiin, juteltiin ihmisille. Tuollaista emme olleet kokeneet vielä kertaakaan koko reissussa. Joku vanhempi mies halusi väen vängällä tarjota meille kaikille olutta ja joku toinen tuli kertomaan, että tuo jätkä on kännissä aina tuollainen. Te kestätte häntä tämän illan, me kestämme monta iltaa.

Se äijä pilasi melkein kokoajan soittajien esityksenkin innokkuudellaan, mutta ei se mitään. Tunnelma oli pääasia.

Heilahtanut kuva, mutta tunnelma välittyy. Ahdas pieni pubi, maailman parasta.

Kysyin pojilta mitä pitää Bruggesta piirtää niin

”Se kun mie näytän persettä”

”Se kun mie kiipeen rakennustelineillä”

 

Löydettiin grilli illan päätteeksi johon tuli tosi vammaisia jenkkejä ulisemaan. Jenkit on muuten tosi vammaisia aina joka paikassa.

 

10.6

Aamupalaksi belgialainen vohveli. Käytiin Dalí-museossa, jossa oli paljon nähtävää koko rahan edestä. Illalliseksi boullabaissea. Ei enää ikinä.

 

11.6

Mentiin Sea Worldiin. Se oli ehkä typerin, käppäsin ja köyhin Sea World missä ikinä ollaan käyty. Fiilis siellä oli tämä

Löydettiin myös joku Passchendaelen sotamuseo matkalla Sea Worldista pois. Siellä puistossa pikniköitiin ja ostin kaupasta pesusienen. No kun sillä sai pestyä auton tuulilasista ötökät pois. Mitä ostit Ranskasta? No sarjiksen ja pesusienen. Juotiin lambicia savimukeista.

 

12.6

Hyvästi jää Brugge, terve Brysseli. Kyseessä oli kuin olikin EU:n persereikä. Brysseli oli ruma ja tyhmä. Menomatkalla löydettiin taas jenkkien hautausmaa.

 

Jätettiin auto vuokraamoon, hypättiin bussiin, ei tiedetty missä ollaan joten istahdettiin pohtimaan strategiaa puistoon, jossa olin hanhikuiskaaja. Kuljetin hanhia käsiliikkeellä pitkin puistoa ja ne kulki miun perässä. Lähellä istuvat papat heltyivät yli 9000 papan voimalla.

 

13.6

Ei se Brysseli nyt ihan kokonaan tyhmä ollut. Oli siellä Leonardo Da Vinci -museo.

 

Mistä tietää että on raffi mäkkäri? Siitä, että vessassa silmäpuolinisti opettaa kavereilleen miten käytetään stilettiä. Jukan elämän jännin vessareissu ehkä.

 

Mentiin Cantillon Breweryyn ja saatiin siellä maistiaisia. Tume osti miljoona pulloa. Etsittiin Manneken Pis ja löydettiin. Käytiin syömässä hyvin ja sen jälkeen ilta meni ihan olueksi. Löydettiin taas yksi oluttaivas, jossa olutlistat olivat puhelinluetteloja ja hanoja oli paljon. Paikalle alkoi virrata jotain ekalla Euroopan lomalla olevia teinejä Kanadasta ja Jenkeistä.

Siis OOMMGG.

Meno vessassa oli rajua. Ei siellä suomalainen yksin pärjännyt.

Kömmittiin aamuyöllä studion eteen taksilla, jossa Tume pyysi JUKALTA luvan tanssittaa miuta :D Ja siinä sitten pyörähdeltiin.

 

 

14.6

Se krapula.

 

Sain vohveleita ja appelsiinimehua. Elämä alkoi voittaa. Nopeasti vielä tuliaissuklaat porukoille ja lentokentälle.