Mitä hittoa nyt taas Kira

Tehtiin road trip touko-kesäkuussa 2012 ja suunnattiin Walesiin ja Skotlantiin. Tämä oli toinen kerta Iso-Britanniassa ja sain tästä matkablogin aikaiseksi jopa ja loppuun asti.

31.5 laskeuduimme Edinburghin lentokentälle ja vuokrasimme pienen Vauxhallin. Alkuperäinen lento oli aamulento, mutta lentoa muutettiin iltalennoksi. Onneksi ei oltu tilattu hotellia valmiiksi ja nyt piti etsiä läheltä Edinburghia jokin hyvä, halpa hotelli, jossa voisimme nukkua yhden yön ja jatkaa sitten matkaa. Vaikeuksia tuotti löytää 24h respa, koska kone laskeutui 22 jälkeen paikallista aikaa. Stirlingistä löytyi Premier Inn ja ajoimme sinne.

Jukka sai paikallisen jalkapallohuligaanin kimppuunsa, kun haki alakerran baarista meille juotavaa huoneeseen. Puoliakaan sen jutuistaan ei voinut tajuta ja välillä se oli laulamassa ja välillä lyömässä Jukkaa. Hotellin henkilökunta sai tyypin onneksi lopulta pois ja Jukka pääsi rauhassa hissiin.

 

Aamulla 1.6 otimme Vauxhallin alle ja lähdimme kohti matkasuunnitelman ensimmäistä etappia, Obania. Ajomatkaa oli parisen tuntia ja kuskina maailman paras Jukka ♥

Piirtelin asioita joita näin. Muuta en oikein nähnyt.

Kumpikaan ei ole nähnyt  mustapäistä lammasta Skotlantireissuista huolimatta, joten otimme missioksi bongata sellaisen. Bongaus sai päätöksen Perthissä 1.6 kello 11:15

Sitten vuorien ja lampaiden lisäksi näkyi välillä vettä

Saavuttiin Obaniin ja mie huomasin saaneeni flunssan. Se orasteli jo Suomessa, mutta taistelin sitä vastaan. Lopulta oli pakko myöntää olevansa kipeä. Kuumetta ei ollut, eikä flunssa ollut paha. Tankkasin särkylääkettä ja allergialääkettä kuin karkkia ja selvisin tosi vähällä. Obanissa oli kaikista huonoin olo.

Yritettiin etsiä matkaoppaan suosittelema hostelli. Hostelli oli täynnä ja kymmenistä ja kymmenistä B&B-paikoista oli yritettävä löytää joku, jossa oli tilaa. Löytyi, nakattiin tavarat sinne ja lähdettiin kiertelemään kaupunkia. Mentiin Obanin tislaamoon.

Jukka oli ihan ♥ ___ ♥

Sain oman lasin. Ostin pienen pullon Obanin 14-vuotiasta viskiä.

 

Keräsin Obanin rannalta simpukankuoria

Syötiin pubissa matkan ensimmäiset Haggikset!

Meidän B&B-paikka oli kallis ja ihan ok. Hintaa yhdeltä yöltä kahdelta henkilöltä yli 50£. Paikan pitäjä oli skottinainen, joka nauroi hermostuneesti jokaisen lauseen tai sanan jälkeen.

(Hän sanoi myös ’aye’)

 

2.6 puolalaisten tarjoileman aamupalan jälkeen nokka kohti Fort Augustusta. Mieki vähän ajoin, oli jännää. Liian jännää. Matkalla oli…

Ihan oikeita punkkarilehmiä!

Saavuttiin hengissä Fort Augustukseen. Hyvin, hyvin pieni ja tuulinen kaupunki, jonka läpi meni kanava Loch Nessiin. Yövyttiin Stravaigers Lodgessa.

Omituinen pubi löytyi. Ovikellolla sisään ja nimet piti laittaa vihkoon. Paikallinen Luotibaari siis.

WC oli pilkkopimeä, ei valokatkaisijaa missään. Nice.

Meikä vessassa siinä.

Käytiin ostamassa piknikmättöä. Omituisia nuo brittiläiset ruokatavarat…

Löydettiin ohdakepensaikosta polku joka johti piknikpöytien ohi joelle ja sillanromulle. Syötiin piknikkiä yhdellä niistä pöydistä sitten.

Ei oikein maistunut banaanimaito ja whatnow.

Jatkettiin kävelyä ja löydettiin paikka, jossa sai katsella maatilan eläimiä kahdella punnalla. Vuohi juoksi miun luokse ja nuoli miuta :3

Olin onnesta niin soikeena, että Jukka otti miusta monta kuvaa missä näytän ihan kehitys-Kiralta ilmeineni koska vuohi.

Mentiin takaisin ”keskustaan” ja käppäiltiin kanavan vierustaa. Kanootit meloi meidän ohi ja moikkailtiin niille.

Käveltiin lodgeen päin ennen ”iltarientoja” ja matkalla kivimuurin takana pupu välkähtää. Ihan pieni pupun pentu. Saatiin joku kohtaus. Välihuomautus: Jukka on metsästäjä, joten ihme, että sain senkin lässyttämään jäniksen poikaselle. Pakko tykätä tosta pojasta aika paljon. ”Pup” jäi myös elämään. Sen jälkeen kaikki liikehdintä tai joku söpö juttu oli ”pup”.

Lopulta piti etsiä kuuluisa ”hengenpelastuspubi”. Jukka on kerran pelastanut sairaanhoitajataidoillaan jonkun papan hengen 2009. Tunnisti oireet ja tiesi mitä tehdä. Pubia on siitä lähtien kutsuttu hengenpelastuspubiksi. Ei mitään muistikuvaa sen oikeasta nimestä :D

Pubissa oli naamiaisporukkaa, jotka kaikki halusivat bilettää just meidän kanssa.

Toinen Batman istui vähän kauempana yksin.

Hän oli niin symppis näky ja osoittautuikin sellaiseksi. Tosi kivan oloinen tyyppi. Hajosin tohon näkyyn tosin niin pahasti, että Batman alkoi itsekin nauraa miun ilmeille ja kohoteltiin toisillemme tuoppeja. ”No one knows what it’s like, to be the Batman, to be the sad man”

 

3.6 aamulla herätessä oli tosi paha flunssainen olo

Meni ohi kahvilla. Oli tosi hirveä homeen haju koko kosteankylmässä huoneessa. Ängettiin nukkumaan kerrossängyssä samaan alle 100cm patjalle. Rakkaus antaa tilaa!

Aamupalahuoneessa oli itsepalvelu ja 6 jälkeen aamulla siellä oli joku ukko katselemassa jo telkkaria.

Kissa! :3 Se oli paikan oma kissa ja se tuli mielellään paijattavaksi. Ihme eläintäyteinen reissu.

 

Lähdettiin matkaan mitä pikimmiten, koska ajomatka oli 10h. Lopulta saavuttiin Pohjois-Walesiin. Honey, I’m home ♥

Gepsi-Tomppa johdatti meitä tosin harhaan n. 50km Englannin puolta Walesin ohi, kunnes tajuttiin. Ja eikun auto ympäri ja nokka kohti Llanfairia.

Jukka käski piirtää kui hän ajo kapeita vuoristoteitä joten tässä:

Älkää välittäkö noista miun lyikkärimuistiinpanoista, en jaksanut muokata kuvista noita pois.

Llanfairista ei meinannut millään löytää yösijaa

Viimeisen ruudun ukkeli ohjasi meidät kaupungin pubin luokse, josta voisi hyvällä säkällä löytyä jotain. Ja sieltähän löytyi. Vihoviimeinen huone hintaan £49,95

 

4.6 käytiin ennen lähtöä Llanfairin turistimekassa, matkamyymälässä kuuluisan juna-aseman vieressä. Pakollinen turistikuva tähän väliin

Ostin kymrin sanakirjan ja sain aspergerkohtauksen

Tähän väliin ylistyssanoja Jukalle, joka oli/on maailman paras ja ajoi suurimman osan lähes koko matkan. Se vasemmanpuoleinen liikenne ei ollut helppo. Ei mitään ongelmaa liikennesäännöt ja kaistat ja muut. Mutta jotenkin se oli niin hankalaa hahmottaa niitä reunoja. Kolkkasin melkein lenkkeilijän peilillä :I Jep jep. Jukallakin oli hankalaa, silti hää ajo. On se hieno tyyppi.

Matkan aikana piipahdettiin Penderynissä ja vierailtiin tislaamokaupassa. Aika sympaattinen pieni kaupunki. Semmonen lähiömäinen. Ei tuntunut ihan omalta kuitenkaan.

Jukka osti…

Välihuomautus tähän väliin: Koirat Skotlannin ja Walesin pienissä kaupungeissa ja kylissä on tosi onnellisen oloisia, vaikka eivät työkoiria olisikaan.

 

Kukaan ei potki tai heitä myrkkymakkaroita. Kukaan ei myöskään astu koiranpaskaan..

Koirat elävät osana yhteiskuntaa, ovat irrallaan ja ovat tervetulleita useimpiin pubeihin, hotelleihin. Stirlingin hotellissakin aulassa juoksenteli papan paimenkoira irrallaan. Ei se ihmisten luo mennyt häsläämään. Mutta jos se jostain tyypistä vähän kiinnostui, se kävi kokeilemassa ja nuuhkimassa ja eräskin tuntematon mies katsomatta koiraa sen kummemmin nosti vain käden sen niskalle ja rapsutteli, samalla kun jatkoi juttua seuralaisensa kanssa. Koira sai tarpeekseen ja lähti etsimään isäntää. Kukaan ei ollut koirasta varsinaisesti kiinnostunut, mutta ei myöskään ärsyyntynyt.

Saavuttiin Cardiffiin päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Koto löyty ♥

Suunnistaja-Pesonen johtaa harhaan.

Yövyttiin Millennium Lodgessa. £40 kaksi henkilöä yksi yö. Ihan ok-huone, mutta hostelli oli tosi ruppana.

Rappusia sinne piti kiivetä n. miljoona. Ne oli jyrkät. Ens oltiin et no mitä ne nyt valittaa ettei ole hissiä. Sitten käveltiin ne portaat.

 

5.6

Meillä oli varaus valmiina Big Sleep -hotelliin, johon vaihdettiin heti kun check in oli mahdollista. Autopaikkoja oli rajoitetusti, mutta onnistuttiin aikaisina lintuina sellainen saamaan. Hinta oli 6£ per vuorokausi. Jätettiin roinat sinne ja mentiin katsomaan Castell Coch linnaa pienen ajomatkan päähän Cardiffin keskustasta!

(nii, en alkanu piirtääns)

Se oli kiva linna ja siellä oli söpö teehuone. Mentiin takaisin Cardiffin keskustaan ja shoppailtiin laihoin tuloksin. Ei löytynyt mitään kivaa. Paitsi nistejä.

Aina sama tarina nisteiltä. Kolme eri nistiä kertoi saman jännän tarinan. Aika paskoja kavereita Walesin nisteillä hei.

Ei autettu.

 

6.6 Mentiin etsimään Cardiff Bay ja satama-alue. Bussimatkan mittainen matka mukamas, mut hyvin jakso kävellä n. 15 minuuttia. Siellä oli joku kulttuuritalo, jossa käytiin pyörimässä.

Satamassa oli pieniä putiikkeja niin ku vaikka Polka Dots. Koluttavaa riitti, mut ostettavaa ei.

Keskustasta ostin sitten turistikamaa. Oli pakko. Se on jo niin junttia että se on jo hipsteriä. Ostin..

Juksu osti kans pätsin ja silitti sen illalla kaasunaamarilaukkuunsa

Illalla iski yhtäkkiä nälkä ja mentiin syömään Irkkumättöä (oh noes…). Oli myös aika metsästää hyvä stout. Ei löytynyt, ainoa lussun Guinnesin lisäksi oli Yardissa juomani Brainsin panimon ’dark’ stout.

Cardiffin vakiopaikkoja on Starbucksissa aamiainen ja kahvi ja iltapäivätee the Planissa. Se on listattu Britannian 50 parhaan kahvilan joukkoon. Kotipubi on the Yard. Siellä päivä,- ilta,- ja muutenvaanoluet. Toki muitakin pubeja aina kokeiltiin ja tykättiin.

 

7.6 Starbucksin aamukahvien jälkeen matkalle kohti Gretna Greeniä, josta otettiin hotelli etukäteen netin kautta Cardiffissa. Ettei jäädä tyhjän päälle!

Oho. Se olikin kuin Las Vegas ilman kasinoita ja neonvaloja. Naimisiin pystyi menemään noin vain ”joka toisessa” talossa ja pubissa. Häitä juhlittiin myös meidän Gretna Hall hotellissa.

Käytiin läskeilemässä Carlislessa Englannin puolella. Kaikki oli Gretnassa jo kiinni, joten hätäratkaisun paikka; mäkkäri.

Juotiin hotellin pubissa oluet ja se oli täynnä lapsia?! Kello 22. Vuoden vanhempi -palkintoja jaossa.

 

8.6 Pyörähdettiin Gretna läpi ja käytiin mm. Blacksmith -shopissa. Ostin tuliaisiksi ainakin pikkupulloja viskiä ja miniminipulloja. Siis maailman pienin viskipullo on sellainen sentin mittainen. Haha. Sit hyllystä löytyi…

No sitä piti ostaa sitten. Porukoille. Voisin tehdä itekin, mutta en oo jaksanu tilata lampaan sisäelimiä teurastamoilta.

Lähdettiin ajomatkalle ja saavuttiin Edinburghiin ja palautettiin auto vuokraamoon takaisin. Mentiin lentokenttäbussilla keskustaan, hintana 3,50£ per lärsä.

Ai miten hienon bussin piirsit.

 

Edinburghin hostelli oli Richmond Place Apartments. Huoneet on pieniä studioasuntoja. Hauskan mallinen, tavallaan 3 kerrosta. Oma keittiö alhaalla, ylhäällä parvimallinen nukkumapaikka. Ovesta tultaessa käytävä ja vessa ns. keskitasanteella. Tosi siisti ja kiva paikka! Moderni, eli suihku toimi niin hyvin kuin se Britanniassa voi toimia.

Edinburghissa piti jännätä Legioonalaistaudin puolesta, joka puhkesi kaksi päivää ennen saapumistamme, vei 40 ihmistä sairaalaan ja tappoi yhden. Okei. Lähdettyämme Walesista siellä tuli tulvat. Aikaisemmalla Brittireissulla Lontoossa oli mellakat ja Jukan ensimmäisellä Skotlantireissulla riehui sikainfluenssa. Mitähän nyt tämän kuun lopulla tapahtuu, kun ollaan menossa Walesiin taas. Wait for it, waaaaiit for it…

Jukka vei miut Whisky Experiencelle, jossa istuttiin vaunussa niin kuin kummitusjunassa. Charmikas viiksekäs kummitusheijastus selosti miten viskiä tehdään. Se oli kyllä hauskaa!

Illalla tehtiin Royal Milella pubikierros ja Canon’s Gaitissa paukattiin kihloihin.

Sormuksia ei ollut, se oli ihan rakkaudentäyteinen extemporepäätös. Romanttista, jossain Skotlannissa kihloihin :3

Pubissa oli eeppinen banjomies, jonka kanssa Jukka meni rouheesti chattailemaan ja toivomaan biisejä. Mie en uskaltanut puhua kenellekään sen enempää ku on pakko, koska oon persepurilainen. By the way, kaikilla pubisoittajilla on joku kaveri joka osaa soittaa ja laulaa Hamish Imlachin Codliver oil and the orange juicen. Kukaan ei koskaan itse osaa. ”Oh, I wish my friend was here, he knows how to play it!” http://www.youtube.com/watch?v=mXZk8oqYQJE

Sitten piti vääntää vitsiä (joka ei meinannut vanhentua)

Ei mitään shampanjaa. Karjala-lippis päähän vaan.

Ostin aiemmin pienen vaniljasikarin josta tuli ”kihlajaissikari”. Jukkakin halus osallistua vaikkei ole tupakkamiehiä alkuunkaan.

 

9.6 Mentiin linnaan. Ei jouduttu, vaan mentiin. Edinburghin linnaan. Viime reissun 3h jonotus ei napannut niin nyt mentiin että molskis. Hinta oli ryöstösumma 16£ henkilöltä. Koluttavaa riitti, mutta esim. Stirlingin linna viime vuodelta tuntui ”paremmalta”. (Ja halvemmalta).

Ollaa sillee suht aggressiivisia lomailijoita.

Linnareissun jälkeen syötiin meksikolaisessa lounas.

Mentiin Princess Streetille etsimään kihlasormuksia, mutku ei siellä ole tapana ostaa kuin yks. Suomessa on ihan eri systeemi, joten kaikki wedding ringsit oli 200-2000£, miehille ei oikein mitään ja mikään ei ollut tarpeeks simppeli tai sit oli liian simppeli. Joten sormukset jäivät Skotlantiin ja hankittiin Suomesta Kalevalan ’Koristeaihe Uskelan Ketohaasta’ -sormukset.

Sää oli vaihteleva

Käytiin Starbucksissa ja Jukka sai taas uuden nimen. Viime vuonna sukunimi vääntyi Monomen, eli mounou men.

Ja tulos oli yllättävä:

Sulhaseni Yubkka Monomen

Illemmalla tehtiin (Jukka teki) pastaa mein studiossa. Olin ahkera ja hyödyllinen

No ihan hyvin ois voinu pylly pudota :I

Skoolattiin kihlaukselle tädin käskystä paikallista aikaa kello 21 ja täti skoolasi mukana Ruotsissa samaan aikaan. Tää on aina perinne, kun jotain juhlitaan eri puolilla maailmaa.

 

Tällä kertaa kuohuviinin kanssa. Ei olutlärvejä.

 

10.6 Oltiin jo Suomessa yhtäkkiä :( Sitten piti lähteä autolla Helsingistä Lappeenrantaan…

Piti vähän hahmotella missä voin ajaa.

 

Kiitos seurasta, sellainen oli matkamme pähkinänkuoressa!

Laitetaan loppuun vielä ihkusöpökuva. Pussaillaan Gretna Greenillä.

This entry was posted on lauantai, lokakuu 13th, 2012 at 19:47 and is filed under Iso-Britannia, Iso-Britannia, Reissuilu, Yleinen. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.